Tuossa silmäilin nopeasti vanhoja tekstejä ja vähän huvitti, miten monessa tekstissä "havahdun" :D Jospa osaisin jättää nyt tuon kyseisen sanan käytön vähän vähemmälle...
Tänään lähdettiin aika vauhdilla ja extemporee meiningillä uimahallille lasten pyynnöstä. Oli helppo innostua heidän ehdotukseen, sillä tuumasin saavani siitä rauhallisen perjantai-illan... Olihan se aikamoinen reissu ja melkoista hermojen testausta... Kuopuksen kanssa on vielä suht helppoa, mitä hän nyt aina pesutiloista pyrkii karkaamaan peppu paljaana allaspuolelle... Mutta kun käytännössä menee sylissä, niin siinä on ne omat positiiviset puolensa... Uimahallista löytyy onneksi bumbo tuoli, mikä kyllä helpottaa pesutiloissa toimimista. Toinen huippu juttu minkä tässä välissä lisään on myös kuopuksen märkäpuku! Löydettiin käytettynä sopivan kokoinen ja otettiin kokeiluun. En usko, että kykenisimme muutoin menemään koko lapsijoukolla tavan uimahalliin, sillä märkäpuvunkin kanssa olimme varmaan jo niillä rajoilla, että hänellä oli vielä ok olla lastenaltaassa. Tunteroinen meni melko nopeasti altailla, mutta sitten pienimmän huulet alkoivat olla jo sen verran sinertävät, että oli suunnattava saunaan...
Meidän poika ei ole vielä jäänyt kiinni hengityskatkoksista. En tiedä onko saunalla mikä merkitys ja vaikutus hengityskatkoista kärsivien pws-henkilöiden kohdalla. Kun ei ole oikein koskenut meidän perhettä, niin se osa-alue on jäänyt vähän vieraaksi. Poika tosiaan rakastaa saunaa. Nyt valitsin keskivälin lauteita meille istumapaikan ja hänellä ei tuntunut olevan mihinkään kiire saunasta, niin tyytyväisenä istui minun vieressäni koko löylyttelyajan. Muut lapset kyllä ravasivat tuon tuosta välisuihkussa...
Tänään pojan suosikkilelu altaassa oli pallo. Sitä hän tykkäsi heittää ja ottaa kiinni. Ja kun muut eivät enää jaksaneet pelata hänen kanssaan, niin sitä palloa piti saada pitää käsissä lähes koko allasajan. Altaassa yritin aina vaivihkaa tehdä hänen jaloillaan vuorotahtipotkuja. Hetken hän innostui tekemään niitä oma-aloitteisestikin, mutta aika nopeasti hän niihin kyllästyi. Hypyttely oli tänään myös hänen mieleensä. Mutta ehkä tänään oli enemmän taas tarkkailuvaihe päällä. Kaikki ympärillä oleva oli mielenkiintoista ja kaikkea piti saada tarkkailla...
Meillä oli tässä kuussa myös välipunnitus. Paino liikkuu nyt siellä -2 käyrän tuntumassa ja pituus on siinä -1 käyrällä. Poika tahtoo pääasiassa nykyään syödä itse ruokansa ja se varmaan on yksi syy tuohon painon laskemiseen. Hän on aika paljon hitaampi, kun hän tekee sen omatoimisesti ja miten paljon siitä ruuasta loppupelissä menee vatsaan saakka... Mutta onneksi on motivaatiota ja tästä mennään vaan eteenpäin!
Muutoin syksynalku on ollut rankka. Meillä katsotaan taas ehkä enemmän kuin pitäisi lastenohjelmia ja sokeri... No ei ole enää täysin pannassa. Ei välttämättä kaikki valinnat ole olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta nyt on helppoa vielä keplotella... Olin niin väsynyt esim nyt uimahallista päästyä, että päädyin ostamaan perheelle jotain muuta kuin terveellistä ruokaa... Ei ehkä kovin viisasta, mutta tuntui toisaalta hyvältä kun esikoinen ei tiennyt mikä oli lihapiirakka sitä vaihtoehtoa kysyessäni... Jos satunnaisella einesvalinnalla ostan samalla itselleni vähän lisäjaksamista arkeen, niin ei se voi ihan väärin olla. Mutta jotenkin jokin pieni ääni sisällä naputtaa, ettei niin pidä jatkaa...
Mutta nyt taidan päättää tämän tekstin osalta tähän... Paljon olisi asiaa ja kirjoitettavaa... Mutta niistä sitten myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti