Eilisessä suomilovessa oli tämä kappale Jasmine-perheen voimalauluna. Tämä kappale toimi sellaisena myös itselläni. Kun poika oli vauvateholla ja tehon tarkkailupuolella kuuntelin tätä varmasti lähes päivittäin, erityisesti "vkl-vapailla" tuli kuunneltua välillä putkeenkin useamman kerran.
Itseäni erityisesti koskettaneet kohdat...
Joo, mä tiedän,
on veden pinta kaukana
En nää pohjaan,
en näe onko sen alla haukia tai haita
Mut sä näät pintaakin syvemmälle
Sä viet mukaan
Saat minut uskaltamaan sun kaa
kauemmas rannan turvasta
ja mua huimaa ja pelottaa
Sä saat mun salaisen voiman
nyt heräämään
kuuletko kun veden alla mä
huudan ääneen sen kaiken
ihanan, vapauttavan
janottavan, kiperän
pelottavan, uuden
Yksi laulu, jota en ole voinut kuunnella poikani syntymän jälkeen on Rasikankaan "Meidän uusi vauva". Kohdat "Se joskus karjuu niin et pikkulinnut tippuu puista", "usein yölläkin me heräilemme parkuun" & "Ei pääse ruokapöytäänkään, ei ihme jos on nälkä".... Niin nämä nyt ovat olleet aina vähän liikaa siinä kappaleessa... Mutta kyllä se näistäkin huolimatta, se onni, on lymyillyt myös pws-lapsessani.
On niin paljon asiaa, mistä mä vaan saisin sen ajan kertomiseen... PWS-kuulumisiammekaan en ole päivittänyt pitkiin aikoihin. Heti kun ehdin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti