Onni löytyy arjesta

MLL yksi tunneituimmista sloganeista taitanee olla "onni löytyy arjesta". Siinä on ehkä tiivistetysti sanottu kaikki ne päässäni pähkäillyt oivallukset kuluneelta viikonlopulta.

Mä en haluaisi valittaa. Ei kukaan jaksa loputtomiin valitusta. Toki on hetkiä, että pitää saada purkaa mieltään ja ahdistustaan, mutta pitemmän päälle se jää pyörimään jonkinlaisena oravanpyöränä, mikseipä ihan ikiliikkujana, joka lopulta tuottaa vaan lisää ahdistusta ja pahaa mieltä kokijalleen/ lähipiirilleen. En tietenkään halua olla myöskään yli-iloinen, kaiken vastoinkäymisen ja pahaolon vähättelijä. Joskus vaan tuntuu, että näinkö se negatiivisuus kerää negatiivisten asioiden tapahtumista? Jos etukäteen pelkää ja odottaa, että milloin se seuraava vastoinkäyminen tulee, niin eikö se vie loputkin voimat? Hyvätkin hetket menevät siihen, että odottaa niitä huonoja... Vähän niin kuin suree jo etukäteen surua, joka ei vielä ole ajankohtainen.

Tänään vein paksun nipun kelan papereita konttoriin. Ihan melkeinpä hengästyttävää oli täyttää vkl erilaisia papereita. En tiedä, näinkö joissain alkoi olla jo ihan viimeinen palautuspäivä lähellä tai onko jo jokin umpeutunutkin. Papereita pyöritellessä tuli kuitenkin melkoinen helpotuksen tunne. Mitä pidemmälle niissä pääsi, sitä parempi olo tuli. Miehellekin totesin, että ihan tässä voimaantuu papereiden täytön myötä. 

Elämä on nyt melkoisen täyttä. Tyhjää tuntia ei juuri ole, tai jos sellainen tulee eteen, niin ei ole ongelmia keksiä mitä silloin tekisi. Nyt varastin tämän hetken tämän kirjoittamiselle, sillä se tuntuu nyt hyvältä. Pitää välillä olla hyvä itselle vaikka pyykkien ripustaminen venyisikin hetken tai jos se yksi koneellinen jääkin tältä päivältä pyörimättä. Kyllä se ehtii huomennakin, kunhan ei sitten jää ylihuomista seuraavaan, sitten alkaa taas "oravia kasaantua". 

Jos onni löytyy arjesta, niin kyllä ne voimatkin löytyvät siitä. Se, että jaksaa sen pyörityksen, niin se antaa myös energiaa - onnea ja voimaa. Toki, en voi olla miettimättä ihmisiä, jotka joutuvat painimaan arkea oman sairauden ohessa. Kyllä vkl mietin monesti kaikkia niitä, jotka eivät saa terveenä niitä lomakkeita täytellä. Eikö niitä saisi mitenkään helpotettua? 

Nyt viikonlopun aikana mietin paljon myös sitä voimauttavaa vertaistukea josta leijonaemot puhuvat. Olen saanut kokea sitä ja jotenkin ajattelin ymmärtäväni sen. Kuitenkin jotkin hetket viikonlopun aikana saivat aiheessa uutta ahaa-elämystä. Kyllä elämä on prosessi. Jotkin asiat vain tulevat uudestaan eteen ja yhtäkkiä huomaa, että näkee ne taas uudessa valossa vaikka oisi miten kuvitellut ymmärtävänsä ne. 

Nyt näiden tunne-ajatusten jälkeen toivon, että voisin kirjoittaa seuraavaksi pitkään mielessä pyörineistä aiheista mm. apuvälineistä ja kehityksen etenemisestä...