Välillä tulee huonompia kausia, ihan arkitasolla. Edelleen pws -elämä rullaa mukavasti, mutta näinkö nämä on näitä satunnaisia notkahduksia, hetken väsähdyksiä...
Tässä kuussa tuntuu, että joka ikinen pistos osuu kipeästi. Inhoan iltaista ajankohtaa jolloin poikaani pitäisi pistää. Tuntuu, etten enää osaa näiden viikkojen jälkeen pistää niin, ettei se satu. Ahdistava tunne.
Aamulla väsytti, en jaksanut muistaa taaskaan mihin jätin edellisiltana tukien päälle laitettavat tossut... Monesti joudun hakemaan niitä tukiakin, vaikka poikkeuksettahan ne ovat jääneet edellispäivän vaatekasan alle. Vaatteet vaan likapyykkiin ja tuet jalkaan.
Tiedän, että oloni kevenisi, kun alkaisin vaan pyörittää kirjahyllyssä kertynyttä paperikasaa eteenpäin ja hoitaisin uusien aikataulujen sopimisen. Lupaan tässä samalla itselleni, että tämän kirjoituksen julkaistua otan puhelimen ja kalenterin käteeni ja soitan... Samalla muistan, että tällä viikolla jäteauto jätti roskalaatikon tyhjentämättä. Kiukuttaa, mikä on oikeasti hyvä juttu, tunteminen on aina positiivista - asioilla on siten merkitystä ja väliä.
Nyt alan hoitamaan asioita, nyt sen sanoin ja lupasin. Ehkä se loppukuu menee taas vauhdikkaammin.
Onnea on tyhjä/vapaa perjantai-iltapäivä ja alkava viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti