Tänään se sitten tapahtui. Ensimmäisen kerran pws-poikani syntymän jälkeen pääsin tilanteeseen, jossa vieras äiti totesi, että aivan sama kumpi tulee, kunhan lapsi on vain terve.... Jotenkin tämä on niin klisee ja se taitaa kuulua kuvioon, että sitä hoetaan aina odotuksen vastaan tullessa sen syvemmin sitä ajattelematta...
Oli pakko hellästi todeta tälle ihmiselle, että minä vähän muuttaisin tuota sinun lausettasi... "On aivan sama kumpi tulee, kunhan lapsi olisi vain onnellinen". Sitä minä niin toivon, että mihin valintoihin lapseni tulevatkaan elämässään päätymään, niin saisivat tehdä ne onnellisina. Terveys ei ole ikuinen, vaikka sen saisi alustavasti syntyessään. Sen voi menettää hetkessä. Elämän arvoa ei kannata laittaa sen varaan, että onko terve vai ei. Onnellisuus voi olla myös elämänasenne ja tapa suhtautua vastoinkäymisiin. Voi elämä, kunpa oppisitte olemaan onnellisia <3
Mielenkiintoinen blogi sinulla, luin sen kertaheitolla alusta loppuun. Työskentelen koulussa murrosikäisen PWS-pojan avustajana, hän on mitä mainioin nuori mies. Mielenkiintoista lukea pienen PWS-lapsen elämästä, olet paras äiti lapsillesi <3
VastaaPoistatsemppiä jatkoon!
Kiitos sinulle! Mukavaa kuulla lukijoista :) Oikein hyvää alkanutta lukuvuotta teille!
VastaaPoistaEhkäpä tuo kuuluisa lause pitää sisällään lapsen kuvitellun elämänlaadun lisäksi myös toiveen omasta elämästä, "kunpa lapsi olisi terve, jotta itse pääsisin helpommalla." Muistan itse omien raskauksieni kohdalla silloisella elämänkokemuksellani ajatelleeni näin. Sinulle on karttunut viisautta nähdä asia toisin.
VastaaPoistaVoi olla. Mä jäin miettimään tuota mitä sanoit. Mulla on vähän sellainen fiilis, että en tainnut koskaan oikeasti uskoa, että minua voisi jonain päivänä koskettaa erityislapsen elämä omakohtaisesti (tai että sellainen voisi vaikuttaa omaan elämänmukavuuteen, ylimielistä?).
VastaaPoistaMyönnän senkin, että olen joskus aikaa ennen lapsia "naisten kesken" uskoutunut, ettei minusta olisi koskaan erityislapsen äidiksi... Ihan niinkuin se olisi ollut minulle (tai jollekkin muulle) jokin valinnan asia. Nyt erityislapsen äitinä voin tuumata, että miksei sitä voisi olla. Näin on asiat ja näillä mennään, eipä sitä oikein muutakaan voi ajatella... Ajan myötä tulee sitten viisaammaksi...